Uusi alku

OulujokiViime lukukausi päättyi osaltani hyvin sekalaisissa tunnelmissa. Olo oli haikea, surullinen ja kiitollinen yhtä aikaa. Työyhteisö, johon olin saanut kuulua viiden vuoden ajan, oli yksikkömme lakkauttamisen myötä hajoamassa. Teimme viiden vuoden ajan määrätietoista ja eteenpäin katsovaa kehittämistyötä, jonka kautta sain omaan opettajuuteeni täysin uusia ulottuvuuksia, erilaista rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta tehdä oman näköisiä ratkaisuja. Sain kokea mikä voimavara opettajalle on yhteisö, jossa tuetaan ja kannustetaan, uskalletaan yrittää ja erehtyä ilman nolatuksi tulemisen pelkoa. Olin siis saanut mahdollisuuden, jota moni opettaja ei saa koko uransa aikana.

Yksikön lakkauttaminen oli rankka prosessi, johon voimia sai paitsi siitä upeasta yhteisöstä, jossa oli työskennellyt mutta myös siitä tiedosta, että syksyllä minua odottaisi kokonaan uusi alku. Pääsisin avaamaan uutta yksikköä, joka viiden vuoden tauon jälkeen oltiin taas ottamassa koulukäyttöön. Mikä parasta saisin avata sen yhdessä kollegani kanssa, jonka rinnalla olin saanut kasvaa opettajana edellisessä talossa. Saimme yhteisen mahdollisuuden kokeilla miten siipemme kantavat.

Uutta kouluvuotta aloittaessa meillä oli jo olemassa selkeä kuva siitä, millaista koulua haluamme lähteä rakentamaan. Meille tärkeät asiat, yhteisöllisyys, 2100-luvun taidot sekä oppilaiden yksilöllisten oppimispolkujen rakentaminen, tulevat muodostamaan yksikkömme pedagogisen kivijalan. Olemme työstäneet niiden kautta opettajuuttamme jo vuosia ja nähneet niiden kautta saavutetut tulokset, joten näistä asioista ei oikeastaan tarvinnut enää edes keskustella.  Oli tietyllä tavalla helppoa lähteä aloittamaan kouluvuotta, kun pystyi jatkamaan siitä mihin oli keväällä jäänyt vaikka ympäristö ja lapset olivat täysin uusia. Uutta oli myös se, että työskentelemme täysipäiväisesti yhdessä, samassa luokassa ja meillä on yhteiset oppilaat. Uskallan sanoa jo tässä vaiheessa, että ellei ole pakko, kumpikaan ei halua palata takaisin yksin tekemiseen enää jatkossakaan.

Pari kuukautta on kulunut ja täyteen lentoon emme vielä ole nousseet mutta kovasti siipiämme räpyttelemme koko ajan. Emme ehkä arvanneetkaan kuinka paljon pieniä ja isompiakin asioita uuden yksikön avatessa on hoidettavana. Olemme koko syksyn rakentaneet oppimisympäristöämme, haalineet tavaroita, kalusteita, neuloja ja lankoja. Siitä huolimatta voimme nyt jo näin lyhyen ajan jälkeen olla tyytyväisiä siihen, miten ryhmämme toimii, millaisen opiskeluilmapiirin olemme saaneet yksikköömme luotua ja ennen kaikkea miten olemme saaneet jatkettua edellisessä koulussa aloitettua kehittämisen , innostuksen ja rohkeuden tietä. Ehkä olemme siis valmiita lentämään, aika näyttää…

mariannahalonen

Submit a comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s